Sain vihdoinkin lainattua tämän Virpi Hämeen-Anttilan toisiksi uusimman kirjan, Muistan sinut Amanda. Oon tykännyt aiemmin lukemistani Hämeen-Anttilan kirjoista, ne on kiinnostavia ja mukaansatempaavia, mutta silti jotenkin tavallistakin ihmistä koskettavia, ei liian outoja. En osaa tarkemmin selittää, mutta aina oon tykänny niitä lukea, joten suosittelen tutustumaan edes yhteen kirjoistaan.
Hieman hämäsi tätä kirjaa lukiessa, että päähenkilöt olivat minun ja mieheni kaimat :D Jotenkin siitä tulee aina sekottavia assosiaatioita kirjan tapahtumiin, eihän sille mitään voi. Muuten hahmot ei muistuttaneet meitä, joten no problem.
Kirjan päähenkilö, Markus, saa kuulla äidiltään, ettei isänsä kuollutkaan 70-luvulla, vaan elää ja äiti on ollut tähän yhteydessä. Markus kiertää kuulemassa tarinoita isän ja äidin nuoruuden ystäviltä, mutta lopulta päättää etsiä isänsä käsiinsä, koska tarinat eivät täysin täsmää. Kukaan ei kuitenkaan tunnu tietävän isän nykyistä olinpaikkaa, joten Markus pääsee reissaamaan ympäri Eurooppaa.
Kirjan tapahtumiin liittyy myös Noora, jonka elämä pyörii väitöskirjan ja naimisissa olevan miesystävän ympärillä. Nämä asiat aiheuttavat päänvaivaa ja Noora matkustaa myös Eurooppaan. Arvatenkin näiden henkilöiden tarinat kietoutuvat lopulta yhteen ehkä hieman yllättävällä tavalla. Ja loppu yllätti minua vähän enemmän.
Täytyy kuitenkin sanoa, että Hämeen-Anttilan kirjoista tämä oli ehkä enemmän pettymys. Tai siis kirja ei ollut huono, mutten vain itse päässyt tarinaan niin sisälle. En tajunnut sitä. Tai olisin kaivannut siihen jotain muuta. En ihan osaa selittää, mutta ikäänkuin jotain olisi puuttunut siitä, että kirjaa voisi sanoa huipuksi. Mitä muut ootte tykänneet tästä?
Ai niin, jossen huomenna bloggaa, HYVÄÄ UUDENVUODENJUHLINTAA kaikille :)
Through the Lens of a Camera
1 tunti sitten










